Tove Janssonin ensimmäinen suomennettu Muumikirja ilmestyi vuonna 1952. Kirja alkaa sanoin:
On kello viis' kun varhaiseen
kaupasta maitokannuineen
käy kotiin Muumipeikko pien'
On pitkä taival metsätien.
Näin muistelee myös yli seitsenkymppinen äitini ensimmäisiä kouluvuosiaan maalla. Koulumatka taittui kestävyyden näkökulmasta parhaalla mahdollisella tavalla eli jalkaisin tai muulla lihasvoimalla. Maito kulki mukana pullossa ja leivän välissä oli joskus lihaa, ei muuta. Kotimaisia lähipuolukoita ja mustikoita sai syödä niin paljon kuin metsästä niitä jaksoi poimia. Yleisenä haasteena Suomessa oli kuitenkin koululaisten evästys. Lähes 40% suomalaislapsista oli tuohon aikaan aliravittuja.
Tätä epäsuhtaa lähdettiin korjaamaan ainutlaatuisella kouluruokaohjelmalla. Viime syksynä hehkuteltiin mediassa maailmallakin korkeassa kurssissa olevan maksuttoman kouluruokailumme 60-vuotista taivalta. Kouluruokailulle oli sen alkutaipaleelle selkeä tarve ja hyvät perustelut.
Vuosikymmenten saatossa lapset oppivat syömään hyvin, kansanterveys lähti edistymään, kansa oppi syömään salaatteja, marjoja ja jopa ulkomaisia hedelmiä sekä paprikaa. Viime vuosina koulukeittiöt ovat tehneet lapsille tutuksi niin aasialaisen kuin muutkin etniset keittiöt teemaviikkojen aikana. Muumeihin palatakseni: Vaan kuinkas sitten kävikään?
Kouluruokailun ensimmäisten asiakkaiden eli vanhusten ravitsemustila on alkanut heiketä uhkaavasti. Kuntien ruokahuollon alaisuudessa hoidettavien vanhusten ruokapalveluista tehdyissä tutkimuksista on raportoitu jopa aliravitsemustila osalta asiakkaista. Eikö keittolan keitokset maistu vanhuksille vai onko ruoka liian valmiiksi pureskeltua? Mihin menet maailman hienoin kouluruoka?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Olen itsekin pohtinut mikä minulle 80-vuotiaana masituu. Ihana on ajatella, että voisi herkutella vailla huolta lihomisesta. Olisi hyvää seuraa, joiden kanssa nauttia leivoksia - ehkä sherryn kanssa. Toivottavasti ympärilläni on ihmisiä, jotka mahdollistavat että sukanvarsisäästöni käytetään näin, jos oma vireystaso ei tätä enää silloin muista. t. 55v.
Hyvin kiinnostava aihe. Pitäisi pyrkiä testaamaan sitä ruokaa, mitä vanhuksille kotipalvelusta tuodaan. Minulla ainakin on tuttuja, jotka valittavat sen olevan vähän niin ja näin... Ja 80-vuotiaiden kohdalla on harvoin kyse nirsoudesta.
Lähetä kommentti